Eräänlaiseksi ilmiöksikin noussut fatbike, läskipyörä, paksupyörä – millä nimellä sitä haluatkaan kutsua – herättää edelleen mielenkiintoa muhkeiden renkaidensa ansiosta. Fatbike-pyörien suurin buumi saattaa jo olla ohi, mutta ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten sydämissä.
Ensimmäiset paksuilla renkailla varustetut polkupyörät on kehitetty jo 1900-luvun alussa, mutta fatbike-pyörät sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, on kehitetty 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.
Fatbike-pyörän historiassa on kaksi suuntaa, tai oikeastaan kaksi tarinaa: Alaska ja New Mexico. Vuonna 1987 Alaskassa ajettiin ensimmäinen Iditabike-kilpailu, joka sisälsi 200 maili pitkän reitin pitkin koirien valjakkouria ja moottorikelkkareittejä. Reitti seurasi Iditarod-koiravaljakkokisan reittiä. Reitti piti sisällään melkein kaikkea mahdollista, joten isommat renkaat olivat ensimmäisenä pyörien parannuslistalla seuraavan vuoden kisaa varten. Lisää Iditarod-kilpailusta voit lukea täältä http://iditarodtrailinvitational.com/
Toinen fatbike-pyörien alkutaipaleista kulkee New Mexicossa, jossa Ray Molina lähti kehittelemään pyörää, jolla voisi ajaa pehmeillä hiekkadyyneillä. Hänellä oli pyöräretkiä järjestävä yritys, jota varten hän kehitteli omia pyörämallejaan. Molina esitteli pyöräänsä vuonna 1999 Interbike-pyörämessuilla Mark Gronewaldille, joka tuolloin valmisti runkoja Alaskassa. Gronewald ja hänen kumppaninsa John Evingson alkoivat rakentaa pyöriä, käyttäen hyödyksi Molinan tekemiä vanteita ja renkaita.
Muita alkuvaiheen "fatbikeja" olivat tavalliset maastopyörät, joihin oli laitettu leveät SnowCat-vanteet. SnowCat-vanteet mullistivat aikanaan talvipyöräilyn, sillä ne oli mahdollista asentaa lähes mihin tahansa jo olemassa olevaan maastopyörään. Muita kekseliäitä ratkaisuja rengasleveyden kasvattamiseksi oli esimerkiksi kahden vanteen ja kahden renkaan asentaminen vierekkäin.
Ensimmäisen sarjavalmisteisen fatbike-pyörän toi markkinoille Surly Pugsley-mallillaan vuonna 2005. Surly teki ainoastaan runkoja ja haarukoita, joten jokainen sai kasata itselleen sopivimman kokoonpanon. Seuraava markkinoille paksupyörän tuonut valmistaja oli alaskalainen Fatback. Vuonna 2010 Surly ja Salsa toivat markkinoille kokonaiset pyörät ja valmiiden fatbikepyörien vallankumous oli alkanut.
Läskipyörien suosio nousi ryminällä ja tietyillä alueilla fatbike lieneekin tullut jäädäkseen. Viime vuosina usea valmistaja on kuitenkin jättäytynyt leikistä pois vedoten liian pieniin myyntimääriin. Ne, jotka ovat uskaltaneet uudistaa ja kehittää fatbike-mallejaan, ovat saaneet vahvan jalansijan markkinoilla. Erityisesti pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa paksupyörät ovat saaneet vakiintuneen kannattajakunnan.
Alla on muutamia ajatuksia siitä, miksi läskipyörä voisi olla otollinen hankinta:
Isommat renkaat ja hitaammat vauhdit vaativat enemmän huomiota tasapainolta. Erityisesti talvella kun polut voivat olla muutaman kymmenen senttiä leveitä ajamiseen pitää todella keskittyä. Toisaalta suurempien renkaiden hyrrävoimat pitävät pyörän pystyasennossa ja vakauttavat menoa. Tämä suosii erityisesti maastopyöräilyn parissa aloittelevia.
Useimmiten emme ajattele kehon käyttämistä maastopyörällä ajaessamme. Paksupyörällä ajettaessa kehoa täytyy käyttää enemmän, jotta pyörä tottelisi kuskia. Erityisesti lumisissa ylämäissä painopisteen siirrolla on paljon merkitystä siihen pääsetkö mäen ajamalla ylös vai talutatko. Sama tilanne on liukkaissa alamäissä. Kehon painopistettä siirtämällä voit vaikuttaa pyörän käytökseen. Näitä fatbiken satulassa opittuja taitoja voit suoraan siirtää kesällä normaaliin maastopyöräilyyn. Ehkäpä se aiemmin mahdoton ylämäki ei olekaan enää mahdoton.
Vaikka fatbiket ovat keventyneet alkuajoista, ne ovat yleisesti tavallista maastopyörää painavampia. Niiden suuret renkaat ovat tavallisen maastopyörän renkaita painavammat ja niissä on suurempi vierintävastus. Tarvitset siis enemmän voimaa kiihdyttääksesi pyörää ja ylläpitääksesi vauhtia. Nämä voimaominaisuudet siirtyvät taas luontevasti kesällä maantielle tai maastoon.
Koska voit ajaa läpi talven, pystyt kehittämään kestävyyttäsi lajinomaisesti. Ei enää ajamattomia talvikuukausia! Koska fatbikeilla harvoin ajetaan kovaa (poikkeuksiakin on!), ne pk-lenkitkin ovat oikeasti peruskestävyyslenkkejä, ei "pudota kaveri seuraavaan mäkeen" -lenkkejä. Paksupyörällä on luvalllista ajaa myös hiljaa!
Fatilla ajaminen nyt vain on hauskaa. Monet kokeneet maastopyöräilijät, jotka ovat ostaneet fatbiken, ovat kertoneet löytäneensä maastopyöräilyn uudestaan. Heistä on tullut pikkupoikia ja –tyttöjä uudestaan.