"Bikefit on liitto kuskin ja pyörän sekä mukavuuden ja tehokkuuden välillä."

Bikefit-palvelulla tarkoitetaan pyörän sovittamista ajajan biomekaniikkaan sopivaksi. Mitoituspalveluja tarjoavia yrityksiä on useita, mutta laadukkaan bikefitin löytämisessä voi olla työtä. Koetan tässä artikkelissa kertoa omasta mitoitusfilosofiastani ja tavastani tehdä mitoitus asiakkaalle

Haastattelu

Koska ihminen ei ole kone, mitoitusprosessiin vaikuttavat muutkin kuin fyysiset ominaisuudet. Haastattelun avulla tutustutaan asiakkaaseen, hänen taustoihinsa, tavoitteisiin, mahdollisiin aikaisempiin vammoihin ja yksilöllisiin toiveisiin. Haastattelun pohjalta pyrin muodostamaan kokonaiskuvan asiakkaasta. Haastattelun lomassa voidaan teitysti hörpätä kupponen kahvia tai muuta virvoketta.

Fyysinen arviointi ja mittaukset

Fyysisessä arvioinnissa tarkastellaan mitoitukseen vaikuttavia biomekaanisia ominaisuuksia. Suomeksi sanottuna henkilö mitataan. Seuraavia seikkoja huomioidaan mitoituksessa.

• Jalkaterän koko ja muoto. Vaikuttaa kenkien valintaan ja ajamisen mukavuuteen. Olen onnistunut jo tähän mennessä helpottamaan usean kuskin jalkavaivoja valitsemalla hänelle paremmin sopivat kengät.
• Jalkaterien asento. Vaikuttaa klossien säätöön.
• Jalkojen suoruus ja polven asento suhteessa reisi- ja sääriluuhun. Vaikuttaa klossien säätöön.
• Lantion asento: kehosta etsitään mahdollisia asentovirheitä, jotka voivat vaikuttaa mitoitukseen. Asentovirheet voivat kertoa lihasepätasapainosta tai muusta kehon virheasennosta. Mikäli tällaisia löytyy, ohjaan aina fysioterapeutille jatkotutkimuksiin.
• Hartioiden asento ja leveys: sama juttu kuin lantiossa. Lisäksi hartioiden leveys vaikuttaa ohjaustangon valintaan.
• Istuinluiden leveys. Vaikuttaa satulan leveyden valintaan. Satulan valintaan toki vaikuttaa moni muukin asia, ei pelkästään lantion leveys. Älä siis valitse satulaa pelkästään leveyden perusteella.
• Liikkuvuus: liikkuvuusmittaukset ovat erittäin tärkeä osa mitoitusta. Mikäli asennosta tehdään liian syvä ja aggressiivinen suhteessa kuskin liikkuvuuteen, keho vastustaa liikettä ja olemassa olevasta kunnosta ei saada kaikkea irti. Toisaalta, jos kuskin liikkuvuus on rajoittunut hän ei pääse syvään ajoasentoon ja ilmanvastus kasvaa. Eli jos tavoitteena on ajaa kovaa, venyttele!
• Lihaskunto: lihaskuntoa mitataan, jotta nähdään kuinka hyvin kuski pystyy kannattelemaan omaa kehoaan ajoasennossa.

Kuten ehkä huomasitkin, ajajan fyysinen arviointi on todella tärkeää onnistuneen mitoituksen kannalta. Mitoitus, jossa mitataan ainoastaan kehon mittasuhteet, ei anna todellista kuvaa kuskista. Tällöin ajoasento voi muodostua aivan vääränlaiseksi. Mitoitus on kokonaisuus, ihan niin kuin ihminenkin.

Pyörän säätäminen

Kun kuskista on saatu data irti, on aika lähteä säätämään pyörää saatujen viitearvojen avulla. Mitoitus tehdään nivel kerrallaan, alkaen jaloista. Ihan ensin säädetään klossit. Klossit säädetään ensin ilman pyörää ja sen jälkeen asento tarkastetaan pyörän päällä. Seuraavaksi säädetään satulan korkeudella polvikulma oikeaksi. Samalla säädetään satulaa pituussuunnassa sillä sekin vaikuttaa polvikulmaan. Satulan kulma on säädetty jo ennen kuin kuski on hypännyt pyörän päälle, mutta sitä voidaan tarkastaa kunhan lopullinen ajoasento alkaa hahmottua. Selän kulmaan vaikuttaa se kuinka ylhäällä ohjaustanko on suhteessa satulaan. On edullista koettaa hakea syvää ajoasentoa aerodynaamisen edun saamiseksi. Ja hämmästyttävää kyllä, melko usein tämä syvempi ajoasento osoittautuukin "helpommaksi" ja mukavammaksi. Lopuksi katsotaan ohjainkannattimen pituus sopivaksi.

Pyörän mittaus

Kun ajoasento on saatu sekä kuskia miellyttäväksi, tehdään pyörään loppumittaus. Pyörä on myös mitattu ennen mitoituksen aloittamista, jotta nähdään mitkä mitat ovat kenties muuttuneet. Lopuksi asiakas saa raportin tuloksesta.

Huomioitavaa

Polkupyörän mitoitus ei ole koskaan kertaluontoinen operaatio vaan jatkuva prosessi. Tarkoitan tällä sitä, että koska kehomme on jatkuvassa muutoksessa, myös mitoitusta voi joutua muuttamaan. Vaikuttavia tekijöitä voi olla esimerkiksi loukkaantuminen, liikkuvuuden heikentyminen tai parantuminen, ajomäärän lisääntyminen tai muuttuneet tavoitteet. Lähtökohta tulee kuitenkin aina olla se, että pyöräilyn ei kuulu tehdä kipeää. Mitoituksessa pitää myös hyväksyä se tosiasia, että haluttu lopputulos voi vaatia tiettyjen osien vaihtamisen. Osien vaihtamisesta saattaa muodostua lisäkustannuksia. Yleisesti mittaustulosten perusteella vaihdettavia osia ovat esimerkiksi:

• Kengät
• Satula (eri leveys tai eri muoto)
• Ohjaustanko (eri leveys, eri etäisyys tai eri muoto=
• Ohjaustangon kannatin
• Poljinkammet (poljinkampien vaihto on harvinaisempaa, mutta joissain tapauksissa se on tarpeen pyörityksen optimoimiseksi)

Mikäli haluat nauttia pyöräilystä täysillä ja ilman pelkoa loukkaantumisesta, tervetuloa Parolan Pyörähuollon bikefittiin. Tutustu ja varaa oma mitoituksesi.

Tervetuloa Parolan Pyörähuollon blogiin. Tulen käsittelemään blogissa pyöräilyä ja harjoittelua aina, kun on jotain kirjoitettavaa. Toisin sanoen silloin kun inspiraatio iskee. Tarkoitus on käsitellä pyöräilyä mahdollisimman monipuolisesti. Välineet, pyörät, harjoittelu ja harjoittelun apuvälineet tulevat olemaan käsittelyssä, aina kun jotain mielenkiintoista näillä rintamilla tapahtuu. Pyrin myöskin käyttämään kirjoitusten pohjana jollain tavalla tutkittuja asioita, ainakin omaan kokemukseen pohjautuen.

Tämä artikkeli käsittelee otsikon mukaisesti harjoittelua valmentajan avustuksella. Koetan avata valmennukseen tulemisen motivaatiota ja hieman sitä, mitä valmennuksella voi saavuttaa omatoimiseen harjoitteluun verrattuna.

Oman kokemukseni mukaan yleisimmät syyt tulla valmennukseen ovat seuraavat:

1. Harjoittelu on yksipuolista
2. Kehitystä ei tapahdu
3. Halu haastaa itseään

Harjoittelu jumahtaa paikalleen todella helposti, olen kokenut sen itsekin. On todella helppoa toistaa viikosta toiseen samaa tuttua kaavaa, koska rutiinit luovat turvallisuutta. Harjoittelu voi olla monipuolista, mutta ilman nousujohteisuutta seurauksena on kohta 2, rli kehitystä ei tapahdu. Harjoittelussa tulee olla riittävästi vaihtelua ja sen tulee noudattaa nousujohteisuuden periaatetta. Tällöin kuormitus kasvaa tasaisesti ja kehitystäkin tapahtuu.

Kohta 3 on monelle se sudenkuoppa, jonka takia valmennukseen tullaan. On todella helppoa lähteä haastamaan itseään ja harjoitella samalla tavalla kuin "isot pojat ja tytöt". Netti on pullollaan blogeja ja fitnesspäiväkirjoja, joissa kukin yksilö kertoo, kuinka on harjoitellut, kuinka kovaa on mennyt, kuinka monta kilometriä on juossut tai pyöräillyt kerrallaan ja kuinka poikki on ollut suorituksen jälkeen. Tästä syntyy monesti harhakuva että ”minunkin pitää tehdä noin”. Tosiasiassa harjoittelun pitää aina lähteä liikkeelle omista tavoitteista ja omista fyysistä edellytyksistä. Seuraamalla pelkästään muiden tekemistä, kuntoilija saattaa asettaa itsensä alttiiksi loukkaantumiselle tai ylirasitukselle.

Useimmiten kun valmennettavalta kysyy, millaisia treenejä tämä on tehnyt, vastaus on lähes poikkeuksetta: "Mä ajan aika lailla fiilispohjalta ja aika vauhdikkaasti." Monesti valmentajan tärkein tehtävä on opettaa ja valvoa, että harjoitukset tehdään suunnitellulla tavalla. Tällöin myös itsensä haastaminen saa uusia ulottuvuuksia. Hyvin yleinen kommentti treenien jälkeen onkin ollut, että ”Mä en tiennyt, että hiljaa ajaminen on näin vaikeaa”. Kestävyysurheilussa perustyö tehdään niillä hitailla mukavilla lenkeillä.

Mistä valmennus koostuu ja mitä valmennusprosessissa tapahtuu? Valmennusprosessin voi jakaa karkeasti seuraaviin elementteihin:

• Alkukartoitus ja tutustuminen: valmennus perustuu vuorovaikutukseen ja sen pitää toimia molemmin puolin.
• Tavoitteen asettaminen: valmennettavan tulee asettaa tavoite siitä, mitä tavoitellaan. Valmentaja voi auttaa tavoitteen asettamisessa sopivaksi. Tavoitteen tulla riittävän haastava mutta realistinen. Tavoitetta saa tarkentaa matkan varrella.
• Testaaminen on valmentamisen kulmakiviä. Jos ei tiedetä lähtötasoa ei myöskään tiedetä tapahtuuko kehitystä. Näkemyksestäni testaamisesta voit lukea täältä.
• Harjoitusohjelma: kun tiedetään tavoite, lähtötaso ja tunnetaan valmennettava, voidaan rakentaa harjoitusohjelma. Ohjelma raamittaa harjoittelua koko vuoden ajalle. Ohjelman avulla tiedetään mitä tehdään missäkin vaiheessa kautta.
• Seuranta: seurantatestit, harjoituspäiväkirja ja kommunikointi. Nämä ovat kaikki seurannan välineitä. Seurannalla varmistetaan, että harjoittelu tuottaa toivottua tulosta eikä treenata liian vähän tai liian paljon tai harjoitella muuten väärällä tavalla.
• Tavoitteen saavuttaminen: työn tekemisen tuloksena useimmiten saavutetaan se mitä on tavoiteltu, edellyttäen että ollaan pysytty terveinä, harjoituskausi on ollut ehjä ja kalusto on pelannut.

Lyhyesti: valmentaja auttaa pysymään yhteisessä suunnitelmassa ja tuo harjoitteluun pitkäjänteisyyttä.

Mitä valmennuksella sitten voidaan saavuttaa? Alla yksi esimerkki. Valmennettava: 43-vuotias mies
Taustaa: Muutama vuosi maastopyöräilyä takana

Testien väli oli noin 2 kuukautta ja testit suoritettiin Wattbikella, 20 minuutin FTP-testeinä.

Käytännön tulokset:
Aulanko MTB: ajan parannus n. 20 min 50 kilometrin kisassa edelliseen vuoteen verrattuna

Tahko MTB: ensimmäinen kerta, tavoiteaika alittui reilusti.

Luukki MTB: 60 km aikaan 3:13, tavoite seuraavalle kaudelle maagisen 3 tunnin aikarajan alittaminen 60 kilometrin maastokisassa!

Historiaa

Ensimmäiset paksuilla renkailla varustetut polkupyörät on kehitetty jo 1900-luvun alussa, mutta fatbike-pyörät sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, on kehitetty 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Fatbike-pyörän historiassa on kaksi suuntaa, tai oikeastaan kaksi tarinaa: Alaska ja New Mexico. Vuonna 1987 Alaskassa ajettiin ensimmäinen Iditabike-kilpailu, joka sisälsi 200 maili pitkän reitin pitkin koirien valjakkouria ja moottorikelkkareittejä. Reitti seurasi Iditarod-koiravaljakkokisan reittiä. Reitti piti sisällään melkein kaikkea mahdollista, joten isommat renkaat olivat ensimmäisenä pyörien parannuslistalla seuraavan vuoden kisaa varten. Lisää Iditarod-kilpailusta voit lukea täältä http://iditarodtrailinvitational.com/

Toinen fatbike-pyörien alkutaipaleista kulkee New Mexicossa, jossa Ray Molina lähti kehittelemään pyörää, jolla voisi ajaa pehmeillä hiekkadyyneillä. Hänellä oli pyöräretkiä järjestävä yritys, jota varten hän kehitteli omia pyörämallejaan. Molina esitteli pyöräänsä vuonna 1999 Interbike-pyörämessuilla Mark Gronewaldille, joka tuolloin valmisti runkoja Alaskassa. Gronewald ja hänen kumppaninsa John Evingson alkoivat rakentaa pyöriä, käyttäen hyödyksi Molinan tekemiä vanteita ja renkaita.

Muita alkuvaiheen "fatbikeja" olivat tavalliset maastopyörät, joihin oli laitettu leveät SnowCat-vanteet. SnowCat-vanteet mullistivat aikanaan talvipyöräilyn, sillä ne oli mahdollista asentaa lähes mihin tahansa jo olemassa olevaan maastopyörään. Muita kekseliäitä ratkaisuja rengasleveyden kasvattamiseksi oli esimerkiksi kahden vanteen ja kahden renkaan asentaminen vierekkäin.

Ensimmäisen sarjavalmisteisen fatbike-pyörän toi markkinoille Surly Pugsley-mallillaan vuonna 2005. Surly teki ainoastaan runkoja ja haarukoita, joten jokainen sai kasata itselleen sopivimman kokoonpanon. Seuraava markkinoille paksupyörän tuonut valmistaja oli alaskalainen Fatback. Vuonna 2010 Surly ja Salsa toivat markkinoille kokonaiset pyörät ja valmiiden fatbikepyörien vallankumous oli alkanut.

Läskipyörien suosio nousi ryminällä ja tietyillä alueilla fatbike lieneekin tullut jäädäkseen. Viime vuosina usea valmistaja on kuitenkin jättäytynyt leikistä pois vedoten liian pieniin myyntimääriin. Ne, jotka ovat uskaltaneet uudistaa ja kehittää fatbike-mallejaan, ovat saaneet vahvan jalansijan markkinoilla. Erityisesti pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa paksupyörät ovat saaneet vakiintuneen kannattajakunnan.

Miksi sinun pitäisi innostua fatbikesta?

Alla muutamia ajatuksia siitä, miksi läskipyörä voisi olla oivallinen hankinta.

1. Voit ajaa kaikkina vuodenaikoina
2. Esteet? Mitkä esteet? Voit ajaa käytännössä missä tahansa: lumessa, pehmeässä hiekassa, suolla, märällä, kuivalla, juurakoissa, polulla, asfaltilla. Jäikö joku sanomatta? Ei haittaa, paksupyörä toimii sielläkin!
3. Fatbiket ovat mahtavan näköisiä! Myönnä pois, ulkonäöllä on merkitystä, myös pyörien hankinnassa!
4. Seikkailu alkaa kotiovelta! Koska fatbikella voi ajaa missä vain, voit hyvin laajentaa ajomahdollisuuksiasi.
5. Mukavuus: Fatbiken renkaissa pidetään pieniä paineita, joten ajaminen on äärimmäisen mukavaa. Tätä ei sitten pidä käsittää väärin. Pyörä ei ole täysjousitettu maastopyörä, mutta normaaleilla poluilla pyörä on todella mukava ajaa.
6. Vain vähän huollettavaa: koska useimmat fatit ovat jäykkiä, sinun ei tarvitse huolehtia jousituksen huoltamisesta.

Kuinka fatbike tekee sinusta paremman pyöräilijän

Olin jokin aika sitten puhumassa Kisakallion Urheiluopiston liikunnanohjauksen perustutkinnon opiskelijoille mm. ryhmädynamiikasta valmennuksessa sekä pyöräilyvalmennuksesta. Opiskelijoita tuntui kovasti kiinnostavan testaaminen pyöräilyvalmennuksessa, joten ajattelin hieman valottaa omia ajatuksiani testaamisesta.

Mikä ihmeen FTP?

FTP tulee sanoista Functional Threshold Power eli "käytännöllinen kynnysteho". FTP-arvo kuvaa tehoa jota ihminen pystyy ylläpitämään noin tunnin ajan. Omassa valmennuksessani Wattbikella tehtävä FTP-testi on kaiken harjoittelun kulmakivi. FTP-testi on luotu helpoksi kenttätestiksi, jolla voidaan määrittää harjoittelualueet sekä watteina (tehona) että sykkeenä.

FTP-testi tehdään 20 minuutin testinä, jossa ajetaan mahdollisimman tasaisella teholla koko testin ajan. Käytännössä testi ajetaan niin kovaa kuin jaksetaan alusta loppuun. Testinaikainen keskisyke kuvaa kohtuullisen luotettavasti anaerobista kynnystä. Keskitehosta lasketaan FTP-arvo kertomalla se luvulla 0,95. Tästä saadaan laskettua harjoittelualueet eri ominaisuuksille.

FTP-testi kertoo hyvin myös kunnon kehittymisestä. Mitä enemmän watteja tuotat, sitä kovemmassa kunnossa olet. Testi on myös helppo toistaa riittävän usein. Tällöin pysytään koko ajan kartalla kunnon kehittymisestä. Harvalla meistä on varaa käydä 2-3 kuukauden välein laboratoriossa testissä. Wattbike-pyöriä löytyy kuitenkin jo monesta paikasta, esimerkiksi meiltä Parolan Pyörähuollosta.

Tehoon perustuva harjoittelu tuottaa äärimmäisen hyvin tuloksia. Varsinkin säännöllisellä testaamisella harjoitusten tehoalueet saadaan pidettyä aina oikealla tasolla. Näin harjoittelussa ei tule turhia löysiä jaksoja ja parhaimillaan päästään jatkuvan kehittymisen kehään, jolloin kunto nousee tasaisesti eikä notkahduksia tule.

No entäs syke?

Tarvitaanko sykemittaria enää mihinkään? Kyllä tarvitaan, sillä syke kertoo kuitenkin elimistön tilasta aika paljon. Harjoittelussa pitäisikin aina seurata useampaa suuretta samanaikaisesti. Vaikka syke onkin reagoinniltaan hidas suure, kannattaa omaa pumppua silti kuunnella. Mikäli syke käyttäytyy epänormaalisti harjoituksessa, kannattaa pysähtyä miettimään onko jotain vialla. Ja nyt sitten hereillä: sykettä pitää seurata pitkään, jotta tiedetään mikä on normaalia. Viikon pituisella seurannalla ei vielä ole mitään arvoa, kuukauden seuranta kertoo jo jotain ja vuoden jälkeen tiedetään melko varmasti, mitä elimistölle kuuluu harjoituksessa sykkeen perusteella. Lisäksi sykemittari on suhteellisen edullinen laite hankkia, toimivan mittarin saa jo reilulla sadalla eurolla. Kannattaa myös muistaa, että sykettä on mitattu kauan ja huippu-urheilijat ovat pitkään luottaneet omassa harjoittelussaan sykeperusteiseen tehon mittaamiseen, joten syke ei ole huono indikaattori. Sykkeeseen perustuvalla harjoittelulla onkin saatu huimia tuloksia aikaan.

Sykkeen lisäksi kannustan omia valmennettaviani arvioimaan omia tuntemuksiaan harjoituksen aikana. Tunne on itseasiassa äärimmäisen hyvä mittari harjoituksen tehon mittaamiseen, ihmiset eivät vain tahdo enää luottaa itseensä kun mittari kertoo toista. Itse suosin PE-lukemaa (perceived exertion) asteikolla yhdestä kymmeneen. 1 on lepotila ja 10 on maksimaalisin rasitus mitä voi kuvitella. Peruskestävyyslenkkien koettu PE-luku tulisi olla luokkaa 3-5, vauhtikestävyysharjoitusten tasoa 6-8 ja maksimikestävyysharjoitteiden tasolla 9-10.

Mikäli haluat kehittyä pyöräilijänä, suosittelen säännöllistä oman kunnon testaamista. Tällöin katsot aina totuutta silmiin etkä elä pelkästään siinä luulossa, että kunto nousee. Läheskään aina se ei nouse. Mikäli kuntotestaus ja tehoon pohjautuva harjoittelu kiinnostaa, ota yhteyttä. Etsimme juuri omiin tavoitteisiisi ja tilanteeseesi sopivan ratkaisun.

Aina silloin tällöin, kun lukee erilaisia pyöräilyfoorumeita, esille hyppää kysymys: mikä maastopyörä aloittelijalle? Ja netissä on jos jonkin näköistä asiantuntijaa jotka kertovat oman näkemyksensä. Pyörän valinnassa tärkeintä on aina käyttötarkoitus. Niin myös maastopyörän valinnassa. Yksi merkittävä kriteeri on budjetti joka harvoin on kenelläkään rajaton. Oman kokemukseni mukaan ekaksi maastopyöräksi haetaan sitä noin tonnin laitetta. Ja sillä saakin tänä päivänä aivan erinomaisen harrastusvälineen.

Ensin kuitenkin käyttötarkoitus. Onko tarkoituksena ajaa helppoja polkuja, metsäauto- ja hiekkateitä vai onko ajatuksena ajaa puhtaasti metsässä poluilla ja haastaa itseään teknisesti ja fyysisesti? Mikäli vastasit ensimmäiseen "kyllä", ratkaisu voisi olla 29” kiekoilla varustettu jäykkäperäinen XC-pyörä. 29” rengas rullaa hyvin kovalla alustalla ja etenee juurakkoisellakin polulla sujuvasti.

Jos kallistut enemmän silkkaan metsässä räppäilyn puoleen, yksi hyvä vaihtoehto on 27.5+. Plussakiekoilla varustettu ns. trail – maastopyörä on luonteeltaan hieman leikkisämpi ja renkaiden isomman ilmatilan, sekä etuhaarukan pidemmän joustmatkan ansiosta pyörä antaa enemmän ”anteeksi” kuskin virheitä. 27.5+ -maasturit ovat myös helpompia ajaa vaikeassa maastossa. Leveiden renkaiden ansiosta pitoa on hieman enemmän kuin 29” renkaissa, jolloin etenemiskyky rajallisen pidon alustoillakin on hyvä.

Rungon geometrialla on myös merkitystä. XC-tyyppisissä pyörissä ohjauskulma on hieman jyrkempi, jolloin pyörä vaatii kuskilta enemmän tarkkuutta kovavauhtisessa ajossa ja vaikeassa maastossa. Ajovirheet kertaantuvat helposti. Toisaalta helpoilla poluilla ja teillä XC-pyörä etenee vaivattomasti ja nopeasti. Trail-pyörissä ohjauskulma on yleensä loivempi ja joustohaarukan joustomatka pidempi, joten pyörä ylittää esteet ja etenee vaikeassa maastossa vaivattomasti. Loivemmalla ohjauskulmalla varustettu pyörä on vakaampi ajaa kovassa vauhdissa.

Voimansiirrollakiin on osansa yhtälössä. Mikäli haluat ajaa maastossa on nykytrendin mukainen 1X-voimansiirto hyvä ratkaisu. "1X" tarkoittaa sitä, että pyörässä ei ole etuvaihtajaa vaan eri välitysalueet katetaan laajan vaihdeskaalan omaavalla takarataspakalla. Ja kun vaihdevipuja on vain yksi, sinun ei tarvitse miettiä mihin suuntaan mitäkin vipua pitikään painaa: ylämäkeen pienempää ja alamäkeen isompaa. Maastossa tilanteet tulevat nopeasti eteen ja silloin yksinkertaisuus on valttia. Hiekkateillä ja helpoilla poluilla on enemmän aikaa miettiä jolloin etuvaihtajan käyttökin on helpompaa. Kahden eturattaan voimansiirrolla saadaan myös hieman laajempi välitysskaala, jos vaikka innostut kaahaamaan.

Pyöriä markkinoidaan mitä moninaisimmin sanankääntein ja monesti kuluttaja on aivan pihalla mitä kukin termi merkitsee. Omasta mielestäni oleellista on ajokokemus ja huollettavuus. Olenkin jaotellut asiat kolmeen ryhmään:

1. Asiat joilla on oikeasti merkitystä
2. Asiat joilla on merkitystä, mutta jotka ovat helppoja ja edullisia päivittää
3. Asiat joilla ei ole merkitystä

Asiat, joilla on oikeasti merkitystä

Asiat joilla on oikeasti merkitystä ovat kalliita komponentteja ja pyörän yleiseen käyttäytymiseen vaikuttavia komponentteja.

1. Runko on pyörän sydän. Laadukas runko on hyvin tehty, kevyt, kestävä ja tietenkin kivan näköinen.
2. Joustohaarukka on pyörän kallein yksittäinen komponentti. Noin tuhannen euron pyörissä on turha odottaa vielä kovin hienoja keuloja, mutta oleellista on, että keulan voi huoltaa, jolloin sen toiminta varmistetaan koko elinkaaren ajan.
3. Kiekot, eli napa+puolat+vanteet, vaikuttavat todella paljon pyörän ajotuntumaan ja ovat seuraavaksi kallein pyörän komponenteista. Kiekoissa ratkaisevinta on keveys ja kestävyys. Kevyet kiekot kiihtyvät nopeammin ja tekevät ajamisesta miellyttävää. Tietysti kiekkojen huollettavuus on myös olennainen asia. Voiko vapaarattaan vaihtaa mikäli se hajoaa? Ovatko navat huollettavat?
4. Osasarja on kokonaisuus, jossa yksittäisellä komponentilla ei ole isoa merkitystä. Tärkeintä olisi, että kokonaisuus on hallittu eikä yksittäinen komponentti nouse muiden yläpuolelle. Myöskään mikään ei saisi olla selkeästi heikompaa kuin kokonaisuus. Usein keskiölaakerit ovat täysin luokattomia, koska sitä mitä ei näe, ei osaa tarkastaa.

Helposti päivitettävät osat

1. Satula, ehkäpä tärkein kontaktipiste pyörän ja ajajan välillä ja komponentti, joka aiheuttaa eniten pärinää. Jos satula ei ole mukava niin ajokokemus on ikävä. Satula on onneksi helppo päivittää heti oston yhteydessä. Esimerkiksi meiltä löytyy noin kymmenkunta erilaista satulamallia ja useasta mallista vielä eri leveyksiäkin. Älä siis arkaile koeajon jälkeen sanoa jos satula tuntui huonolta. Siihen voidaan vaikuttaa.
2. Ohjainkannatin on pieni putkenpätkä, joka kytkee ohjaustangon etuhaarukan kaulaputkeen. Ohjainkannattimen kulmaa, pituutta ja korkeutta muuttamalla voidaan vaikuttaa ajoasentoon huomattavasti. Jos sinusta tuntuu, että ajoasento on liian pitkä tai joudut kurottamaan ohjaustankoon, kannatin voidaan vaihtaa lyhyemmäksi. Näin ajoasento saadaan miellyttävämmäksi.
3. Ohjaustangon muodolla voidaan myös vaikuttaa ajotuntumaan ja ajoasentoon. Tankoja löytyy eri leveyksiä ja erilaisilla taivutuksilla varustettuna. Mikäli vakiotanko tuntuu liian leveältä, sitä voidaan kaventaa. Pyydä siis vaihtoehtoja näytille.
4. Gripit, eli kädensijat. Jälleen pieni, mutta merkittävä yksityiskohta. Grippejä löytyy eri paksuisia, erimuotoisia ja eri materiaaleista valmistettuja. Ja tietysti lukuisia eri värejä. Kokeilemalla selviää mikä toimii parhaiten juuri sinulle.

Edellä mainitut, helposti päivitettävät osat vaihtuvat uutta pyörää ostaessasi, ainakin meillä Parolan Pyörähuollossa, ilman eri korvausta saman hintapisteen tuotteisiin. Samalla on toki mahdollisuus päivittää osia pykälää parempiin heti kättelyssä.

Asiat, joilla ei ole merkitystä

Tähän tulikin vastaus oikeastaan jo edellisissä kappaleissa. Monellakaan yksittäisellä komponentilla ei ole kokonaisuuden kannalta juuri merkitystä. Jos pyörää mainostetaan esimerkiksi Shimano XT-takavaihtajalla (kuten alallamme tapana on ollut), kannattaa tutustua tarkasti pyörän koko osalistaan. On hyvin mahdollista, että moni muu komponentti pyörässä ei ole lähelläkään takavaihtajan tasoa.

Ota nämä huomioon

Eli, kun olet miettimässä ensimmäisen maastopyörän ostamista, mieti seuraavia asioita ennen päätöksen tekemistä:

1. Budjetti, paljonko sinulla on rahaa käytettävissäsi
2. Käyttötarkoitus: helppoa vai haasteellista
3. Keskity kokonaisuuteen, älä yksittäiseen bling bling -osaan
4. Älä anna ensivaikutelman hämätä vaan kerro miltä pyörä tuntui. Asiantunteva myyjä ohjaa sinut oikeaan suuntaan ja auttaa sinua parantamaan kokemusta.